Kesä tuli, kesä oli ja kesä meni. Uskomattoman nopeasti. Nyt on jo luonto keltainen, ruosteen punaistakin on vähän. Lehdetki jo tippuu puista. Valmistaudutaan jo talveen. Uusi/vanha kotimme on pian valmis, viimeikin. Loppuviimeistelyjä tehdään ja toivon mukaan pääsään jo pian muuttamaan takaisin. Tuntuu tosin, että ollaan muuttamassa ihan uuteen kotiin, niin suuren muodon muutoksen talo vanhus on kokenut.

Viikkojen ja kuukausien vieriessä hurjaa vauhtia, Pikku E on melkein alkanut kävelemään ja oppinut ison kasan uusia taitoja, tyttö on huumorintajuinen veijari. Isosisko puhuu ja kyselee paljon, venyy pituutta melkein silmissä. Niin ihania tyttöjä, että sydän pakahtuu ja tasapainon säilyttämiseksi
välillä tuntuu että räjähtää, ku pinna on kireällä. Elämää <3

M on rakentanut timpureiden kaverina melkein koko kesän. Nyt tunturit kutsuu taas, kun illat pimenee ja yöt kylmenee. On syys, syksy. Ja pian jo syystalvi.

Koiralla on jalat ihan hellänä, linkuttaa. Oli juossut viime reissulla niin paljon. N. 130 km muutaman päivän aikana.

Tuntuu, että me kaikki ollaan juostu koko kesä. Sinne, tänne, tuonne, tänne. Sitä, tätä, tuota. Nyt tuntuu hiljalleen, että elämä alkaa vähän rauhoittua.