Joulu vietetty, kaamos taitettu ja uusi arkai aloitettu. Kaksi kuukautta uutta elämää takana, nopeasti on aika mennyt ja pää ollut pyörällä suurimman osan ajasta. Kolmen vuoden kotiäitiys vaihtui työelämään ja tytöt aloittivat hoidossa. Arki on muuttunut täysin toisenlaiseksi kuin aiemmin koskaan on ollut. Viikot menee hurhaa vauhtia, samalla tutulla rutiinilla. Aamulla startataan matkaan n. 7.20, tytöt hoitoon ja mie töihin. Töiden jälkeen n. 15-15.30 haen tytöt hoidosta ja matkataan takaisin kotiin. Tytöt on viihtyny hoidossa tosi hyvin, mielellään jäävät sinne, kaverit ja tätit on kivoja. Hoitopaikka on ihanan pieni, ryhmäperhepäiväkoti, jossa on (harvoin yhtäaikaa) maksimissaan kahdeksan lasta. Kulvittelin etukäteen tyttöjen hoidon aloituksen olevan jotakin maailmaa hurjempaa, mutta kaikki on mennyt niin luontevasti ja hienosti. Isompi tyttö ainakin tais jo itsekin kaivat hieman kavereita ja uusia ympyröitä.

 

On ollut valtavan suuri muutos hypätä kotiäidin saappasista opettajan paikalle, kolmen vuoden tauon jälkeen. Olen tykännyt uudesta vaiheesta ja uusista haasteista. Tosin työasiat on pyöriny paljon mielessä myös vapaalla, mutta se kai kuuluu asiaan näin alkuaikoina varsinkin. Kaikki hakee vielä omaa paikaansa ja muotoansa, oma opettajuus, työtavat jne. 

 

Kaamos on tosiaan voitettu, aurinko paistaa jo hurjan voimakkaasti, melkein jo lämmittääkin välillä. Keretään tyttöjen kanssa valosan kanssa kotia ja aamullakin jo valo sarastaa, kun lähdetään.

Viikon päästä on hiihtoloma ja silloin tarkoitus lentää etelään erään tärkeän ja ihanan ihmisen luokse lomailemaan, kaupunkituulia haistelemaan ja maistelemaan. Voi iiiihanaaaa on, jees.