Voi kuinka se antaakaan voimia, energiaa ja potkua kun kaiken tavallisen koti arkirumban keskellä tekee jonkun pienen jutun, ns. oman tuotoksen kuinka se antaakaan voimia ja iloa. Isommalla tytöllä on ihana tapa. Hän kysyy usein ja useilta, että "mitä sie hommaat"?

Eletään totisesti vuoden pimeintä aikaa. Tuntuu ettei kirkasta ole nyt ollenkaan, kirkkainkin hetki on sininen. Tärkeää ja ihanaa aikaa tämäkin, hidastaa, levätä ja hunteerata. Ja taivas, se on niin taivaallisen kaunis kaamosaikana, kaunein kuin koskaan. Lapsillekin uni maistuu, enemmän. Aamuvirkku isosiskokin nukkuu aamulla pitempään ja illalla jo hyvissä ajoin, tyytyväisenä nukkumaan. Lapsetkin selvästi lataa akkuja, ja miksipäs ei onhan nämä vuojen kierrot meidän soluihinki kirjotettu.

Tasan viikon päästä on jouluaatto. Tortut ja piparit syödään sitä mukaa, kun niitä syntyy. Yhden taatelikakun olen (itelle) leiponut ja jemmannut pakasteeseen (jemmannut itseltäni). Joululta odotan yhdessä oloa, sen kaikissa ihanissa muodoissa. Tämä on sitä aikaa vuodesta jolloin lapsuuden ystävät tulevat koti-koteihinsa lomille ja heitäkin näkee pitkästä aikaa.

Alla muutama kuva Kirkon ulkomaanavun vuoden 2013 kalenterista. Etenkin näin joulun alla tällaiset kuvat, ihan jostain muualta puhuttaa.

Meidän ei tarvitse kantaa joka aamu lapsillemme vettä kaivosta omassa selässä. Vaan lotraamme heti aamusta lähtien kuumalla ja kylmällä vedellä. Emmehän me edes ajattele, se on meille niin itsestäänselvyys, hullua. Ihan hullua.

Meidän pyykinpesukoneiden täytyy olla äänettömiä, nopeita ja mitä vielä kaikkea vaina voimme kuvitella haluavan. Kone ei saa kuluttaa vaatetta, ei viedä väriä. Ihan hullua, niin hullua. Ihan hullua.

Joulu lähestyy, ihanaa ihanaa. Eilen leivottiin pipareita ensimmäisen kerran. Joulun tuloa ei stressata, ei suoriteta. Lahjat kummilapsille alkaa olla hankittuna. Ootan eniten tunnelmaa ja rauhaisaa oloa yhdessä perheen ja läheisten kanssa, tietysti suklaasta ja muista herkuista nauttien. Eilen tuli postissa kirkon ulkomaanavun uusi vuosi kalenteri jonka kuvat taas jälleen kerran pysäyttivät. Kuinka hyvin meillä on asiat, kaikkea on yllin kyllin ja vähän liikaakin kaikkea. Vähempikin riittäisi. Ehkä laitan myöhemmin teillekin tänne joitakin kuvia, ne oli niin puhuttelevia.

Isompi tyttö on otanut nyt muutamassa viikossa suuren harppauksen. On tasoittunut ihan hurjan paljon, puhe mennyt eteenpäin paljon. Kiukku vähentynyt ja leppoisa olo ja leikki lisääntynyt. Tuntuu ihan ihmeelliseltä. Syksy ollut aika taajomista tytön kanssa. On hukeaa myös huimata kuinka siskokset jo leikkivät yhdessä (erikseen). Aamuisin varsinki saattavat touhuta omassa huoneessa dublojen kanssa pitkänkin aikaa. Nytki kolina kuuluu. Taidan nyt käydä sotkujen kimppuun. Iltapäivällä ulos kolaamaan ja lakaisemaan uutta lunta, sitä riittää nyt.

Kauppareissulla männäviikolla poikkesin paikallisella ainoalla kirpputorilla ja silmiin osui tämä ihana kuosinen vanha, ehkä 6o- luvulta peräisin oleva mekko. Ostopäätös syntyi samantien, värit on niin omat. Tämä oli niitä "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuja. Ollaan juhlittu pikku E:n 1-vuotia juhlia ja ja minun omia 28-v juhlia. Marraskuu on muutenkib ystävä ja sukulaispiirissämme juhlasumaa, synttäreitä juhlitaan enemmän kuin muuatamat. 

 

Oon saanu laiteltua hiljalleen verhoja paikoilleen. Mallannu, makustellu ja joitakin hyväksikin todennut. MAhottoman suuri vaikutus on, verhoilla. Ne tekee valtavan paljon tunnelmaa, turvallisuuden tunnetta ja pehmentää koko kodin olemusta. Ei olis minusta niin minimalistiksi, että peökistäisin matot ja verhot pois. Onneksi ei tarvi =) 

Pikkuinen E tekee edelleen hampaita ja yöt on sen mukaisia. Tänään tulee kolme reipasta serkkua meille lasten kanssa leikkimään ja touhuamaan. Huomenna ajellaan joulumyyjäisiin. Se on jokavuotinen perinne, ihana sellainen. Sieltä saa joulun tunnelmaa ja onkin oikeastaa startti varsinaiselle joulufiilikselle ja puuhailulle. Taidetaan ajella pakkaskelissä, ensimmäiset kovat pakkaskelit on täällä. Mittarissa -20'c ja huomiseksi lupasi samaa. Tykkään mie.

Arkea. Lainaan kirjastosta itseä kiusatakseni lukemista. Jossainasioissa ihminen on idealisti =)

Vahvaa kahvia ja "näkymättömiä" töitä

Pannu vahvaa kahvia, kun lapset nukahti yhtäaikaa päikkäreille. Lunta satelee hiljalleen. Pienimmäinen on tehnyt hampaita reilun viikon. Herää monta kertaa yössä ja itkee raivokkaasti kipuaan tunkien sormea ikeniin. Voi pientä. Päivisin ei vaivaa, mutta öisin. Tästä syystä siis mulle vahvaa kahvia.

Nyt alkaa tuntua, että ollaan saatu lasten kanssa remonttikesän ja takaisin muuton jälkeen normaali rutiineista ja arjesta kiinni. Ihanaa. Sen huomaa isommasta tytöstä heti. On paljon tasaisempaa, kun arki on "tylsää ja tavallista". Onhan se niin, että arki on parasta, kivoilla mausteilla höystettynä.

On niitä päiviä jotka tuntuu vaan jotenkin kaaoottiselta. ( Olen kyllä myös koittanut uskotella itselleni, että se kuuluu lapsiperheiden arkeen). Kuuluukohan se? Kun jakaa päivän pieniin hetkiin ja kuviin, lapsen nauruun, kauniisiin väreihin, rakkaan tuoksuun, hyvään kahviin jne. Ei tunnu enää päivä niin kaaoottiselta. Ja sehän se on elämän yksi tarkoitus on, että löytäis aina ne vahvat pienet hetket aina vaan, niistä se onni koostuu.

Tytöillä oli serkkutyttö kylässä ja voi sitä iloa, kun sai ystävän kanssa melskata ja leikkiä. Ulkona niin paljon ja märkää lunta ettei meinannut Pikku E saada pulkkakyytiä. Isompi kiikkui liiteriin perässä puita hakemaan vaikka kehotin odottamaan alhaalla. Miksiköhän kielsin? Onneksi on tyttö omapäinen, muuten ei niin paljon oppisi ja näkisi. Aikuinen on liian usein toppuuttamassa ja jarruttamassa.

Eilen aloitin pitkästä aikaa kudelman, ja voi sitä hyvän tunteen määrää. En meinannu malttaa mennä nukkumaan, ihanaa arjen terapiaa hiljaisessa nukkuvassa talossa. "Kutominen maadottaa", on joku joskus sanonut. Niin se kyllä on. On siis se aika vuodesta, kun kanssakulkijani tarvitsee lämmikettä tunturiin. Vaatimuksina on aina lapasille ettei sais kädestä lentää, kun heittää suopunkia. Haastavaa saada just oikean kokoiset käteen. Kastuvat aina ja paljon, jolloin sinkuvat lähes muodottomiksi.

Syystalvi tuli oli ja meni. Mennään jo lujaa sydän talvea kohti. On oltu etelässä pohjanmaalla lomalla tyttöjen kanssa. Nautittu läheisten seurasta, ajasta ja muista antimista. Kirpputoreja koluttu ja tehty paljon hyviä löytöjä. Ihmetelty kissoja joita tuntui olevan melkein joka talossa. Meilläpäin kissoja on vähän, jos ollenkaan.

 Käyty meren rannassa. Mieleen tulvi paljon hyviä lapsuus muistoja, joissa haisee vahvasti meri, kala ja terva.

 

Kävelty tasaisella asfaltilla kaupungilla. Tyttö ei meinannu pysyä pystyssää, komapsteli jokaiseen pikku kulmaan. 

 

 

Kotona on jo ihan täysi talvi. Tänä vuonna se tuli paljon aiemmin kuin moneen vuoteen. Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana eikä lumesta ollut vielä tietoakaan ja nyt ulkona on jo kokonainen joulumaisema. Ensimmäiset valotkin laitoin meitä ilostuttamaan. Niistä vaan tulee niin tavattom,an hyvä mieli ja fiilis.
Pikku E täyttää pian 1 vee. On kvellyt jo pitkään. Nyt tekee hampaita ja sen johdosta on öisin kärtyinen. Mielessä on jo hänen ensimmäiset synttäribileet, on ihan mietitty, että oltaisko hurjia ja pidettäis oikein kaksi päiväiset juhlat. Mukava ajatella ystävien tulevan joukolla kylään iltaa istumaan lasten leikkiessä ja riehuessa.

Kiikkuu kaakkuu..

 

 

Arkemme on nyt rauhallista, verkkaista, kuukausien rakennustohinan jälkeen. Nautitaan, että asiat ja paikat on kunnossa, ei ole hätää ei kiirettä. Pahilaatikot aukenevat ja tyhjenevät hitaasti, todella hitaasti ja joka tavaran kohalla punnitsen vielä, haluanko, tarvinko, säilytänkö. Tavaramäärä tuntuu nyt liian suurelta, tottui 4 kuukauden aikana pärjäämään niin vähällä. Mutta kyllähän ne omat hilpetöörit ja höpsen töpseli tekee olon omaksi ja kodin kodiksi. 

Suunnittelen, katselen, siirtelen, mietin mitä tarvii, lähinnä säilytysratkaisuja, koukkuja, naulakoita jne. Eilen laitettiin tyttöjen pesää kuntoon, tuntui niin pakahduttavan hellyyttävältä, laittaa omille ihanille tylleröille omaa huonetta. Isosisko oli kovin innoissaan järjestämässä leluja, pikkusisko keskittyy vielä kaiken syömiseen ja hajottamiseen.

Luonto on nyt karun paljas, armoton. Lehdet on tippunu. Lumi on käynyt kerran maassa, se tuntuu joka vuosi niin ihmeelliseltä. Kuku oli aivan ihmeissään ja innoissaan. Mie ajelin lumen sataessa Zumbasta kotiin, oli aivan euforioissa adrenaliinista. Oodi liikunnalle ja hielle, tuntui ivan taivaalliselta hikoilla tunti ihanien musiikkirytmien tahdissa. Usein mietin miksi ihminen laiminlyö sitä mikä juuri olis sitä kaikista tärkeintä. Kuten liikuntaa. Tekosyitä on niin monia. Omiani en kehtaa ees alkaa luettelemaan, ihan naurettavia kaikki. Mutta aah, zumba, siihen olen nyt rakastunut. Niin helppo ja ihana liikuntamuoto ja ennen kaikkea HAUSKA, ruokkii mielen- ja kehon terveyttä tasavertaisesti.

Painin päivittäin ajatusten kanssa, ollakko kotona vai töissä. 

Kuvat viime syksyltä, joissa Kuku näyttää niin kovin pieneltä.

Tuoreita kuvia heti kun saadaan uusi kamera. Vanha pikkudigikamera siirtyi ajasta menneisyyteen, eli se ihan hyvän ja kai melko pitkänki elämän (7-v).

 

Kesä tuli, kesä oli ja kesä meni. Uskomattoman nopeasti. Nyt on jo luonto keltainen, ruosteen punaistakin on vähän. Lehdetki jo tippuu puista. Valmistaudutaan jo talveen. Uusi/vanha kotimme on pian valmis, viimeikin. Loppuviimeistelyjä tehdään ja toivon mukaan pääsään jo pian muuttamaan takaisin. Tuntuu tosin, että ollaan muuttamassa ihan uuteen kotiin, niin suuren muodon muutoksen talo vanhus on kokenut.

Viikkojen ja kuukausien vieriessä hurjaa vauhtia, Pikku E on melkein alkanut kävelemään ja oppinut ison kasan uusia taitoja, tyttö on huumorintajuinen veijari. Isosisko puhuu ja kyselee paljon, venyy pituutta melkein silmissä. Niin ihania tyttöjä, että sydän pakahtuu ja tasapainon säilyttämiseksi
välillä tuntuu että räjähtää, ku pinna on kireällä. Elämää <3

M on rakentanut timpureiden kaverina melkein koko kesän. Nyt tunturit kutsuu taas, kun illat pimenee ja yöt kylmenee. On syys, syksy. Ja pian jo syystalvi.

Koiralla on jalat ihan hellänä, linkuttaa. Oli juossut viime reissulla niin paljon. N. 130 km muutaman päivän aikana.

Tuntuu, että me kaikki ollaan juostu koko kesä. Sinne, tänne, tuonne, tänne. Sitä, tätä, tuota. Nyt tuntuu hiljalleen, että elämä alkaa vähän rauhoittua.

Eilen kävin tilaamassa tapetteja ja voi jukra kuinka tuli hyvä mieli =) En malta oottaa, että pääsen niitä seinille laittelemaan. Oi oi oi.... Eilen valettiin lattiaan vesikiertoiset lattialämmitysputket piiloon. Laattapalan kuivuessa tehdään ulkohommia sekä muutaman viikon päästä varmaankin aloitellaan myös sisähommat, seiniä, kattoa jne.

Evakko elämä naapurissa jatkuu, pian jo kolme viikkoa ollaan täällä austeltu. Kunnon kesäelämää. Rytmit ja rutiinit aika kaukana nyt, muttei se haittaa, kai kesään kuuluukin se. Näin on hyvä. Pienimmäin on ainoa joka pitää omista nukkumisajoista kiinni.

Mietin maaleja, mitä väriä ulos seiniin ikkunan pieliin Mitä varaston oviin ja oven pieliin. Tekis niin mieli jo alkaa vähän maalailemaan ja saada näkyvää aikaan, väreillä. Ehkä tässä pian jo alankin.

Keskikesän kauneutta

Ollaan tultu jo juhannuksen aikaan. Tuntuu, että kesä alkoi oikeastaan vasta eilen, niin kylmät ja sateiset ilmat meillä on täällä pohjoisessa ollut. Remontti on edennyt todella hyvää vauhtia, aika on lentänyt ihan siivillä, työmiehillä ruokaa tehdessä ja kahvia keittäessä. Kun vanhasta alkaa korjaamaan uutta niin purkamistyötä on aivan hirmuisesti, siihen tässäkin projektissa on eniten mennyt aikaa. Hyvä tulee. Olen jo nyt niiiin onnellinen ja innoissani.

Ihana pikkuinen vauvamme täytti eilen jo 7kk. Tuntuu niin hurjalta ja samalla haikealtakin kuinka nopeasti aika kuluukaan. Hän on kova menemään ja liikkumaan, nousee seisomaan tukea vasten. Konttaa jo lujaa meidän muiden perässä jos vain hetkeksikin katoamme jonkun kulman taakse. Kerrassaan aivan ihana persoona. Yöt on tiiviisti tissillä vielä.

 On ihanaa kuinka vanhat energiat puretaan pois ja tilalle tulee valoa ja avaruutta ja uusia ratkaisuja, OMIA.

Tässä viimeiset rippeet vanhasta keittiöstä. Alan nähdä kuvia jo uudesta tulevasta. Isosisko ei oo kaipaillut ollenkaan varastoon pakattuja leluja vaan viihtyy ja aika kuluu, kun ympärillä tapahtuu ja on paljon ihmisiä. Tänään taidetaan polttaa juhannuskokko =) Niin ihana aamu nyt, aurinko paistaa. Pienimmäinen yrittää pikkusormillaan saada hillaa suuhun. Isompi takkutukka kattoo pikkukakkosta. Pian pihalle siivoushommiin.

Kesäkuu!

Ollaan jätetty hyvästejä keltaisille ja kuluneille seinille. Nyt tuntuu ettei niitä kyllä yhtään ikävä tule. Silti mielessä kävi ajatus, mitä jos remontin jälkeen kaikki tuntuuki oudolta ja vieraalta, liian uudelta ja puhtaalta. Noh, aluksi varmaan tuntuukin, ei haittaa.Hommat alkaa ihan pian. Sorkkaraudat oottaa jo valmiina.

Vähän lipsahti taaperolla tussia seiniin. Mutta nyt se ei haittaa. Mukava, kun saa kerrankin harrastaa kokeilevaa taidetta vähän vapaammasti. Kunhan ei tavaksi ota..apua.
Nyt on kesäkuun toinen, päiväohjelmassa kahdet juhlat. Ylioppilaan ja ammattiin valmistuneen. Kiva lähteä juhliin. Toisten kemuissa ilo käydä, nauttia notkuvista pöydistä ja nähä ihmisiä joita muuten niin harvoin näkee.

Uusia tuulia !

 

On ihanaa, kun illalla ikkunat on auki ja kuuluu lintujen laulua. Se on selvä kesän merkki. Kevät meni ihan hujauksessa, aivan salaa hurahti. Olen ollut niin kovin kovasti työllistetty ettei puhettakaan että ois ollu aikaa tänne raapustaa mitään. Ollaan jo pitemmän aikaa pakkailtu tavaroita, aina vähän kerrallaan ja nyt alkaakin olla jo huushollissa mukavan avaraa, oikein kaikuu. Ja mikä parasta, kun tila tyhjenee niin kaiken hahmottaa paremmin ja kivempi visioida ja suunnitiella uutta =) Iiihaanaa.

 

Tässä ollaan "retkellä" takapihalla eli toisin sanoen pikku E:n unien aikaan mie oksasaksilla pusikoitten kimpussa ja isosisko suht tyytyväisenä rusinapaketin kanssa ihmetteli maailman ja mamman menoa. Huomenna taas pakkaushommat jatkuu, varasto täyttyy hyvää vauhtia. Kyllä sitä on kantaessa saanu ihmetellä, että miten herran jee nykyihmisellä on tavaraa. Aivan hävettää, niin pajon sitä on. Ja kuinka niihin omiin tavaroihin on vielä kiintynytki, seki vielä. Toki olen tosi tyytyväinen kuinka paljosta olen myös luopunut viimeaikoina, PAKKO.

Talo hiljainen nyt. Hetken olen vain omian touhujen ja ajatusten kanssa sitten pakko mennä itekki nukkumaan, että taas huomenna jaksaa ahertaa ja ennen kaikkea nousta aikasin. Voi luoja kuinka nautin, kun on (tulossa) kesä. Oodi kaikille ihanille vuodenajoille.

Käykäähän tutustumassa ja osallistumassa arvontaan !! Kaunista katseltavaa.

http://mekkotehdas.blogspot.se/2012/04/kevainen-mekkoarvonta.html

Lämpenee lämpenee

 Ilma senkun vaan lämpenee koko ajan, portaat on jo sulat (kunnes taas sataa uutta lunta) ja lapset hikoilee ulkona päiväunilla, kun joku pukee niille aina liikaa vaatetta. Isosiskon kanssa piirreltiin ja yritin hahmotella uusia tulevia portaita ja "lippaa" ja pylväitä niiden päälle. Huoh olis mahtavaa, kun osaisi piirtää kolmiulotteisesti. Jospa siitä sais joku taitava nikkaroija selvää, kun sen aika koittaa.

 Pääsiäinen alkaa olla jo ovella. Sen tunnistaa osaksi siitä, että ihmisiä tulee etelästä, osa vain muutamaksi päiväksi, osa viipyy pitempään suksien ja muiden kulkupeliensä kanssa. Itellä ei nyt pääsiäinen eroa muusta arjesta. Toki aateltiin tyttöjen kanssa käydä mämmiä ja muutamat suklaamunat hakemassa =) Mietin, että oliskohan vuoden päästä tässäkin huushollissa jotain pientä pääsiäiskoristetta. Nyt siihen ei kertakaikkiaan ole aikaa eikä sitä tässä remonttia odottaessa ja siihen valmistautuessa osaa edes kaivata. Ja kun ulos kattoo ikkunasta niin huomaan taas ettei mitään koristeita tarvita. Luonto on niin kaunis keväällä. Aurinko maalaa kaiken valollaan. Niin ja onhan meillä muutenki kestopääsiäinen, kun seinät on kirkkaan keltaset, vuodelta 79. Ja ei, huushollimme ei kestä tosiaan mitään kaukaa otettuja valokuvia =) Monet asiat on kallellaan ja maatuskan masuki on...missä lie.

Kirjastoautossa kävimme. Lainailtiin satuja ja mie pääasiassa lehtiä, niitä on kiva selailla hetkinä pieninä mitä arjessa tulee eteen. Palvelu oli taas niin hyvää. Lähtiessä vielä huikattiin perään " hei täällä olis vielä muutama uusi lehti sulle lainaan, kun katoin että näitä olit lainannu viimeksikin". Ja sain odotetun uutuuden Tarhapäivän lainaan. Taidan korkata (lukea yhden sivun kunnes nukahan) sen pääsiäisenä ja ompa kirjan ulkokuosikin sopivasti tähän teemaan sopiva. Viimeviikonloppuna kävin tekemässä meille keittiökaupat ja voi jes kuinka ootan sitä päivää, että aamulla kävelen sinne kahvia keittämään.

 Oli päivä jolloin satoi lunta aamusta asti. Pihatie tuli kolatuksi kerran, aamulla edessä sama homma. Onneksi ei kummallakaan menoa mihinkään aamulla. Oli hyvä ilma touhuilla sisällä ja aloittaa pakkaus, kirjoista. Osoittautui hitaaksi, kun joka kirjaa innostuu selaamaan, lukemaan ihan kuin ei koskaan aiemmin ois nähnytkään. Monta laatikkoa täyttyi nopeasti. 

Harjoteltiin taas Pikku E:n kanssa Manducassa oloa, vähän aikaa jaksoi olla, ei kauaa. Isosisko tykkää muuten olla kyseisessä repussa selkäpuolella tosi paljon.

Tämä kuva on viime keväältä, huhtikuun lopulta päivänä jolloin oltiin lähempänä taivasta. Tuntuu tosi hyvältä, kun on kevät.

Hesarilla on kampanja, tutustu ilmaiseksi viikon ajan. Tilasin ja nyt on vieressä viikonlopun kaikki kolme lehteä. Jos nyt edes selaisin ne ainaki. Tytöt nukkuu molemmat.

Päivä lähtenyt käyntiin jo vähän ennen kuutta, tottuu siihen. Huomenna mennään tunnilla lähemmäs kesää. Sen tuntee jo heti aamulla, kun on tulossa erilainen, mukava arjesta poikkeava päivä. Tänään on juuri sellainen aamu. Pikku E nukkuu jo ensimmäisiä aamu-unia. Alotin eilen lukemaan Härkösen Onnen tunti- kirjaa. Jäin koukkuun heti, niin helposti luettavaa tekstiä ja mukaansa tempaavaa. Aihe surullinen, mutta niin elämää kaikki.

Aina silloin tällöin joku tyttöhjen serkuista tulee meille kylään, leikkimään. On hauska seurata kuinka eri-ikäiset lapset leikkivät yhdessä(erikseen) ja keskenäänkin. Kaikki haluaa meidän pientä ihanaa (eilen Pikku E 4kk) pitää sylissä.

 

 Isosisko on käynyt muutamana hienona päivänä pilkillä. Ensimmäisen kerran tuli kotiin hieman mietteissään, kun oli jalka uponnut avantoon ja tietysti kastunut varpaisiin asti. Kertoi omalla kielellään tapahtuneesta. Harmitus unohtui heti, kun oli saatu märät sukat pois jalasta. Kysyin saitteko kalaa? Joo. Vaikka eihän ne ollu edes saanu. Lapset on niin ihanan optimistisia.

Olen tilannut ja kotiin jo tuonut ensimmäiset tapetit odottamaan kesän suurta urakkaa ja seinälle pääsyä. On kiva miettiä ja suunnitella. Ongelma monissa asioissa on runsauden pula, kuten näissä tapettiasioissa ainakin. Niiden valitseminen on sellaista voimaa ja uskoa antavaa, siksi niin kivaa.   

 Punajuuri, tuo yksi lempparini. Punajuuri ruuat on niiiin hyviä. Mietin usein, että kärsinköhän rautavajeesta, tässä kauniin punaisessahan sitä on paljon. Nam nam.

Viikonloppuna tiedossa kivojen ihmisten näkemistä. Ystävän häähumua ja toivon mukaan myös kaunista keväistä auringon paistetta ja valuvia räystäitää kuten nytkin.

Aamulla isommalle tyttöselle pakattiin reppuun rusinoita, omena ja muutama vaippa, kun lähti isänsä kanssa käymään pikku keikan järven perällä, viemässä lihoja kuivumaan. Ollaan pikkusemman kanssa vietetty siivouspäivää, (tarkoittaa ensin muutaman tunnin "raivausta" ja tavaroiden siirtelyä) piiitkästä aikaa. Ja kylläpä teki hyvää. On se vaan, että kun on paikat suht kunnossa niin mieliki on ilosempi ja selkemäpi, arki rullaa sujuvammin.

Viikko sitten lähettiin muutamaksi yöksi lomailemaan tyttöjen enon luokse, matkaa kertyi 300 km suuntaan. Automatkat on laatuaikaa pienten lasten vanhemmille =) Oli kiva käydä.

Pikku E on oppinut kääntymään ja kehtokin on sen ansiosta käyny pieneksi, vaikka ei siinä kyllä koskaan juuri nukuttukaan. Pieni nukkuu vieressä, sillä seurauksella, että muutamat viime yöt on menny koko ajan "lilli" suussa. Mutta kyllä se siitä..joskus.

Ihanaa keväistä viikonloppua <3