Kauppareissulla männäviikolla poikkesin paikallisella ainoalla kirpputorilla ja silmiin osui tämä ihana kuosinen vanha, ehkä 6o- luvulta peräisin oleva mekko. Ostopäätös syntyi samantien, värit on niin omat. Tämä oli niitä "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuja. Ollaan juhlittu pikku E:n 1-vuotia juhlia ja ja minun omia 28-v juhlia. Marraskuu on muutenkib ystävä ja sukulaispiirissämme juhlasumaa, synttäreitä juhlitaan enemmän kuin muuatamat. 

 

Oon saanu laiteltua hiljalleen verhoja paikoilleen. Mallannu, makustellu ja joitakin hyväksikin todennut. MAhottoman suuri vaikutus on, verhoilla. Ne tekee valtavan paljon tunnelmaa, turvallisuuden tunnetta ja pehmentää koko kodin olemusta. Ei olis minusta niin minimalistiksi, että peökistäisin matot ja verhot pois. Onneksi ei tarvi =) 

Pikkuinen E tekee edelleen hampaita ja yöt on sen mukaisia. Tänään tulee kolme reipasta serkkua meille lasten kanssa leikkimään ja touhuamaan. Huomenna ajellaan joulumyyjäisiin. Se on jokavuotinen perinne, ihana sellainen. Sieltä saa joulun tunnelmaa ja onkin oikeastaa startti varsinaiselle joulufiilikselle ja puuhailulle. Taidetaan ajella pakkaskelissä, ensimmäiset kovat pakkaskelit on täällä. Mittarissa -20'c ja huomiseksi lupasi samaa. Tykkään mie.

Arkea. Lainaan kirjastosta itseä kiusatakseni lukemista. Jossainasioissa ihminen on idealisti =)

Vahvaa kahvia ja "näkymättömiä" töitä

Pannu vahvaa kahvia, kun lapset nukahti yhtäaikaa päikkäreille. Lunta satelee hiljalleen. Pienimmäinen on tehnyt hampaita reilun viikon. Herää monta kertaa yössä ja itkee raivokkaasti kipuaan tunkien sormea ikeniin. Voi pientä. Päivisin ei vaivaa, mutta öisin. Tästä syystä siis mulle vahvaa kahvia.

Nyt alkaa tuntua, että ollaan saatu lasten kanssa remonttikesän ja takaisin muuton jälkeen normaali rutiineista ja arjesta kiinni. Ihanaa. Sen huomaa isommasta tytöstä heti. On paljon tasaisempaa, kun arki on "tylsää ja tavallista". Onhan se niin, että arki on parasta, kivoilla mausteilla höystettynä.

On niitä päiviä jotka tuntuu vaan jotenkin kaaoottiselta. ( Olen kyllä myös koittanut uskotella itselleni, että se kuuluu lapsiperheiden arkeen). Kuuluukohan se? Kun jakaa päivän pieniin hetkiin ja kuviin, lapsen nauruun, kauniisiin väreihin, rakkaan tuoksuun, hyvään kahviin jne. Ei tunnu enää päivä niin kaaoottiselta. Ja sehän se on elämän yksi tarkoitus on, että löytäis aina ne vahvat pienet hetket aina vaan, niistä se onni koostuu.

Tytöillä oli serkkutyttö kylässä ja voi sitä iloa, kun sai ystävän kanssa melskata ja leikkiä. Ulkona niin paljon ja märkää lunta ettei meinannut Pikku E saada pulkkakyytiä. Isompi kiikkui liiteriin perässä puita hakemaan vaikka kehotin odottamaan alhaalla. Miksiköhän kielsin? Onneksi on tyttö omapäinen, muuten ei niin paljon oppisi ja näkisi. Aikuinen on liian usein toppuuttamassa ja jarruttamassa.

Eilen aloitin pitkästä aikaa kudelman, ja voi sitä hyvän tunteen määrää. En meinannu malttaa mennä nukkumaan, ihanaa arjen terapiaa hiljaisessa nukkuvassa talossa. "Kutominen maadottaa", on joku joskus sanonut. Niin se kyllä on. On siis se aika vuodesta, kun kanssakulkijani tarvitsee lämmikettä tunturiin. Vaatimuksina on aina lapasille ettei sais kädestä lentää, kun heittää suopunkia. Haastavaa saada just oikean kokoiset käteen. Kastuvat aina ja paljon, jolloin sinkuvat lähes muodottomiksi.

Syystalvi tuli oli ja meni. Mennään jo lujaa sydän talvea kohti. On oltu etelässä pohjanmaalla lomalla tyttöjen kanssa. Nautittu läheisten seurasta, ajasta ja muista antimista. Kirpputoreja koluttu ja tehty paljon hyviä löytöjä. Ihmetelty kissoja joita tuntui olevan melkein joka talossa. Meilläpäin kissoja on vähän, jos ollenkaan.

 Käyty meren rannassa. Mieleen tulvi paljon hyviä lapsuus muistoja, joissa haisee vahvasti meri, kala ja terva.

 

Kävelty tasaisella asfaltilla kaupungilla. Tyttö ei meinannu pysyä pystyssää, komapsteli jokaiseen pikku kulmaan. 

 

 

Kotona on jo ihan täysi talvi. Tänä vuonna se tuli paljon aiemmin kuin moneen vuoteen. Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana eikä lumesta ollut vielä tietoakaan ja nyt ulkona on jo kokonainen joulumaisema. Ensimmäiset valotkin laitoin meitä ilostuttamaan. Niistä vaan tulee niin tavattom,an hyvä mieli ja fiilis.
Pikku E täyttää pian 1 vee. On kvellyt jo pitkään. Nyt tekee hampaita ja sen johdosta on öisin kärtyinen. Mielessä on jo hänen ensimmäiset synttäribileet, on ihan mietitty, että oltaisko hurjia ja pidettäis oikein kaksi päiväiset juhlat. Mukava ajatella ystävien tulevan joukolla kylään iltaa istumaan lasten leikkiessä ja riehuessa.