- on onnea olla onnellinen ja tyytyväinen, kaikesta siitä, mitä on. Onni on pienissä isoissa asioissa.

- oli mukava ilta tyttöjen kanssa. Pelattiin muistipeliä. Leikin niin harvoin lasten kanssa ja silloin harvoin, kun se taoahtuu, niin tulee siitä tosi hyvä, lämmin olo.

- nukahtivat kumpikin ajoissa, kun eivät olleet hoidossa nukkuneet. Nuoremmalle tekisi kyllä hyvää. Nukahtaa muuten kotimatkalla autoon ja se on jo liian myöhään.

- naapuri tarjosi valmiin lämpimän ruuan. Mahtava juttu! Tämä äiti on enemmän kuin kiitollinen.

- uuteen työpaikkaan ja työhän aamuisin mukava mennä. Hyvä olla.

- me ollaan juuri sellainen perhe, jolta jää pullanmurut pöydälle ja kahvikupit pöytään, kun ollaan jo rientämässä ulos. Liekö se mukavuuden halua vai puhdasta laiskuutta, kun huomaan niin usein jättäväni asioita kesken..joo joo laitan sitten ihan kohta..kunhan ensin.. 
 

- tässä rakkaan edesmenneen mummoni lempituoli. Siinä Sirkka-mummo luki paljon kirjoja, käänteli sivuja, mietti maailman menoa, katsoi televisiota ja nukkui päiväunet. Isän tyhjentäessä mummolaa tiesin heti, mitä minä sieltä haluaisin.  

- Niin ihana tuoli istua, lapsilla pyöriä.

- Ja pala Rakasta mummoa asuu nyt meillä, hieman pirteämmä asussa kuin ennen.
 

- Koko kesän kannoin tuolista visiota mielessäni. Kangas tuli luokseni ja visio toteutui.

- onnea on kesken sunnuntaiulkopuuhastelun ottaa väsynyt ja kitisevä lapsi syliin. Antautua lapsen tahtiin, istahtaa hetkeksi ulkona alas ja pian huomata ihanan pienen nukahtaneen syliin (nenä räkää täynnä =)

Arjen aloituksesta

 Vielä kuivuu pyykit ulkona, mutta eivät enää niin nopeasti kuin kesällä. Saattavat roikkua monta päivääkin joskus. Ilmassa on jo syksyn ihanaa raikkautta, ihana hengittää ulkona. Aurinko paistaa vielä illallakin korkealta, mutta hämärä hieman jo yöllä tervehtii. Nautin niin vuodenaikojen vaihtuessa. 

 Näissä kuvissa kesäloman viimeisiä päiviä. Nyt on arki alkanut. Mulla työt ja tytöillä hoito. Harjoittelimme viime viikon yhdessä uudessa hoitopaikassa. Tänään aamulla jäivät hyvin, mutta iltapäivällä hakiessa olivat selvästi vähän ihmeissään ja väsyksissään. Voi toisia..mutta sellaista se on. Niin täytyy ajatella.

 Kun ajeltiin järven päälle, tavattiin matkalla vanhoja tuttuja.

Uuden alussa on innokkuuden rinnalla aina muyös pala haikeutta.

 Joulu vietetty, kaamos taitettu ja uusi arkai aloitettu. Kaksi kuukautta uutta elämää takana, nopeasti on aika mennyt ja pää ollut pyörällä suurimman osan ajasta. Kolmen vuoden kotiäitiys vaihtui työelämään ja tytöt aloittivat hoidossa. Arki on muuttunut täysin toisenlaiseksi kuin aiemmin koskaan on ollut. Viikot menee hurhaa vauhtia, samalla tutulla rutiinilla. Aamulla startataan matkaan n. 7.20, tytöt hoitoon ja mie töihin. Töiden jälkeen n. 15-15.30 haen tytöt hoidosta ja matkataan takaisin kotiin. Tytöt on viihtyny hoidossa tosi hyvin, mielellään jäävät sinne, kaverit ja tätit on kivoja. Hoitopaikka on ihanan pieni, ryhmäperhepäiväkoti, jossa on (harvoin yhtäaikaa) maksimissaan kahdeksan lasta. Kulvittelin etukäteen tyttöjen hoidon aloituksen olevan jotakin maailmaa hurjempaa, mutta kaikki on mennyt niin luontevasti ja hienosti. Isompi tyttö ainakin tais jo itsekin kaivat hieman kavereita ja uusia ympyröitä.

 

On ollut valtavan suuri muutos hypätä kotiäidin saappasista opettajan paikalle, kolmen vuoden tauon jälkeen. Olen tykännyt uudesta vaiheesta ja uusista haasteista. Tosin työasiat on pyöriny paljon mielessä myös vapaalla, mutta se kai kuuluu asiaan näin alkuaikoina varsinkin. Kaikki hakee vielä omaa paikaansa ja muotoansa, oma opettajuus, työtavat jne. 

 

Kaamos on tosiaan voitettu, aurinko paistaa jo hurjan voimakkaasti, melkein jo lämmittääkin välillä. Keretään tyttöjen kanssa valosan kanssa kotia ja aamullakin jo valo sarastaa, kun lähdetään.

Viikon päästä on hiihtoloma ja silloin tarkoitus lentää etelään erään tärkeän ja ihanan ihmisen luokse lomailemaan, kaupunkituulia haistelemaan ja maistelemaan. Voi iiiihanaaaa on, jees.

 
Voi kuinka se antaakaan voimia, energiaa ja potkua kun kaiken tavallisen koti arkirumban keskellä tekee jonkun pienen jutun, ns. oman tuotoksen kuinka se antaakaan voimia ja iloa. Isommalla tytöllä on ihana tapa. Hän kysyy usein ja useilta, että "mitä sie hommaat"?

Eletään totisesti vuoden pimeintä aikaa. Tuntuu ettei kirkasta ole nyt ollenkaan, kirkkainkin hetki on sininen. Tärkeää ja ihanaa aikaa tämäkin, hidastaa, levätä ja hunteerata. Ja taivas, se on niin taivaallisen kaunis kaamosaikana, kaunein kuin koskaan. Lapsillekin uni maistuu, enemmän. Aamuvirkku isosiskokin nukkuu aamulla pitempään ja illalla jo hyvissä ajoin, tyytyväisenä nukkumaan. Lapsetkin selvästi lataa akkuja, ja miksipäs ei onhan nämä vuojen kierrot meidän soluihinki kirjotettu.

Tasan viikon päästä on jouluaatto. Tortut ja piparit syödään sitä mukaa, kun niitä syntyy. Yhden taatelikakun olen (itelle) leiponut ja jemmannut pakasteeseen (jemmannut itseltäni). Joululta odotan yhdessä oloa, sen kaikissa ihanissa muodoissa. Tämä on sitä aikaa vuodesta jolloin lapsuuden ystävät tulevat koti-koteihinsa lomille ja heitäkin näkee pitkästä aikaa.

Alla muutama kuva Kirkon ulkomaanavun vuoden 2013 kalenterista. Etenkin näin joulun alla tällaiset kuvat, ihan jostain muualta puhuttaa.

Meidän ei tarvitse kantaa joka aamu lapsillemme vettä kaivosta omassa selässä. Vaan lotraamme heti aamusta lähtien kuumalla ja kylmällä vedellä. Emmehän me edes ajattele, se on meille niin itsestäänselvyys, hullua. Ihan hullua.

Meidän pyykinpesukoneiden täytyy olla äänettömiä, nopeita ja mitä vielä kaikkea vaina voimme kuvitella haluavan. Kone ei saa kuluttaa vaatetta, ei viedä väriä. Ihan hullua, niin hullua. Ihan hullua.

Joulu lähestyy, ihanaa ihanaa. Eilen leivottiin pipareita ensimmäisen kerran. Joulun tuloa ei stressata, ei suoriteta. Lahjat kummilapsille alkaa olla hankittuna. Ootan eniten tunnelmaa ja rauhaisaa oloa yhdessä perheen ja läheisten kanssa, tietysti suklaasta ja muista herkuista nauttien. Eilen tuli postissa kirkon ulkomaanavun uusi vuosi kalenteri jonka kuvat taas jälleen kerran pysäyttivät. Kuinka hyvin meillä on asiat, kaikkea on yllin kyllin ja vähän liikaakin kaikkea. Vähempikin riittäisi. Ehkä laitan myöhemmin teillekin tänne joitakin kuvia, ne oli niin puhuttelevia.

Isompi tyttö on otanut nyt muutamassa viikossa suuren harppauksen. On tasoittunut ihan hurjan paljon, puhe mennyt eteenpäin paljon. Kiukku vähentynyt ja leppoisa olo ja leikki lisääntynyt. Tuntuu ihan ihmeelliseltä. Syksy ollut aika taajomista tytön kanssa. On hukeaa myös huimata kuinka siskokset jo leikkivät yhdessä (erikseen). Aamuisin varsinki saattavat touhuta omassa huoneessa dublojen kanssa pitkänkin aikaa. Nytki kolina kuuluu. Taidan nyt käydä sotkujen kimppuun. Iltapäivällä ulos kolaamaan ja lakaisemaan uutta lunta, sitä riittää nyt.

Kauppareissulla männäviikolla poikkesin paikallisella ainoalla kirpputorilla ja silmiin osui tämä ihana kuosinen vanha, ehkä 6o- luvulta peräisin oleva mekko. Ostopäätös syntyi samantien, värit on niin omat. Tämä oli niitä "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuja. Ollaan juhlittu pikku E:n 1-vuotia juhlia ja ja minun omia 28-v juhlia. Marraskuu on muutenkib ystävä ja sukulaispiirissämme juhlasumaa, synttäreitä juhlitaan enemmän kuin muuatamat. 

 

Oon saanu laiteltua hiljalleen verhoja paikoilleen. Mallannu, makustellu ja joitakin hyväksikin todennut. MAhottoman suuri vaikutus on, verhoilla. Ne tekee valtavan paljon tunnelmaa, turvallisuuden tunnetta ja pehmentää koko kodin olemusta. Ei olis minusta niin minimalistiksi, että peökistäisin matot ja verhot pois. Onneksi ei tarvi =) 

Pikkuinen E tekee edelleen hampaita ja yöt on sen mukaisia. Tänään tulee kolme reipasta serkkua meille lasten kanssa leikkimään ja touhuamaan. Huomenna ajellaan joulumyyjäisiin. Se on jokavuotinen perinne, ihana sellainen. Sieltä saa joulun tunnelmaa ja onkin oikeastaa startti varsinaiselle joulufiilikselle ja puuhailulle. Taidetaan ajella pakkaskelissä, ensimmäiset kovat pakkaskelit on täällä. Mittarissa -20'c ja huomiseksi lupasi samaa. Tykkään mie.

Arkea. Lainaan kirjastosta itseä kiusatakseni lukemista. Jossainasioissa ihminen on idealisti =)

Vahvaa kahvia ja "näkymättömiä" töitä

Pannu vahvaa kahvia, kun lapset nukahti yhtäaikaa päikkäreille. Lunta satelee hiljalleen. Pienimmäinen on tehnyt hampaita reilun viikon. Herää monta kertaa yössä ja itkee raivokkaasti kipuaan tunkien sormea ikeniin. Voi pientä. Päivisin ei vaivaa, mutta öisin. Tästä syystä siis mulle vahvaa kahvia.

Nyt alkaa tuntua, että ollaan saatu lasten kanssa remonttikesän ja takaisin muuton jälkeen normaali rutiineista ja arjesta kiinni. Ihanaa. Sen huomaa isommasta tytöstä heti. On paljon tasaisempaa, kun arki on "tylsää ja tavallista". Onhan se niin, että arki on parasta, kivoilla mausteilla höystettynä.