- on onnea olla onnellinen ja tyytyväinen, kaikesta siitä, mitä on. Onni on pienissä isoissa asioissa.

- oli mukava ilta tyttöjen kanssa. Pelattiin muistipeliä. Leikin niin harvoin lasten kanssa ja silloin harvoin, kun se taoahtuu, niin tulee siitä tosi hyvä, lämmin olo.

- nukahtivat kumpikin ajoissa, kun eivät olleet hoidossa nukkuneet. Nuoremmalle tekisi kyllä hyvää. Nukahtaa muuten kotimatkalla autoon ja se on jo liian myöhään.

- naapuri tarjosi valmiin lämpimän ruuan. Mahtava juttu! Tämä äiti on enemmän kuin kiitollinen.

- uuteen työpaikkaan ja työhän aamuisin mukava mennä. Hyvä olla.

- me ollaan juuri sellainen perhe, jolta jää pullanmurut pöydälle ja kahvikupit pöytään, kun ollaan jo rientämässä ulos. Liekö se mukavuuden halua vai puhdasta laiskuutta, kun huomaan niin usein jättäväni asioita kesken..joo joo laitan sitten ihan kohta..kunhan ensin.. 
 

- tässä rakkaan edesmenneen mummoni lempituoli. Siinä Sirkka-mummo luki paljon kirjoja, käänteli sivuja, mietti maailman menoa, katsoi televisiota ja nukkui päiväunet. Isän tyhjentäessä mummolaa tiesin heti, mitä minä sieltä haluaisin.  

- Niin ihana tuoli istua, lapsilla pyöriä.

- Ja pala Rakasta mummoa asuu nyt meillä, hieman pirteämmä asussa kuin ennen.
 

- Koko kesän kannoin tuolista visiota mielessäni. Kangas tuli luokseni ja visio toteutui.

- onnea on kesken sunnuntaiulkopuuhastelun ottaa väsynyt ja kitisevä lapsi syliin. Antautua lapsen tahtiin, istahtaa hetkeksi ulkona alas ja pian huomata ihanan pienen nukahtaneen syliin (nenä räkää täynnä =)

Arjen aloituksesta

 Vielä kuivuu pyykit ulkona, mutta eivät enää niin nopeasti kuin kesällä. Saattavat roikkua monta päivääkin joskus. Ilmassa on jo syksyn ihanaa raikkautta, ihana hengittää ulkona. Aurinko paistaa vielä illallakin korkealta, mutta hämärä hieman jo yöllä tervehtii. Nautin niin vuodenaikojen vaihtuessa. 

 Näissä kuvissa kesäloman viimeisiä päiviä. Nyt on arki alkanut. Mulla työt ja tytöillä hoito. Harjoittelimme viime viikon yhdessä uudessa hoitopaikassa. Tänään aamulla jäivät hyvin, mutta iltapäivällä hakiessa olivat selvästi vähän ihmeissään ja väsyksissään. Voi toisia..mutta sellaista se on. Niin täytyy ajatella.

 Kun ajeltiin järven päälle, tavattiin matkalla vanhoja tuttuja.

Uuden alussa on innokkuuden rinnalla aina muyös pala haikeutta.

 Joulu vietetty, kaamos taitettu ja uusi arkai aloitettu. Kaksi kuukautta uutta elämää takana, nopeasti on aika mennyt ja pää ollut pyörällä suurimman osan ajasta. Kolmen vuoden kotiäitiys vaihtui työelämään ja tytöt aloittivat hoidossa. Arki on muuttunut täysin toisenlaiseksi kuin aiemmin koskaan on ollut. Viikot menee hurhaa vauhtia, samalla tutulla rutiinilla. Aamulla startataan matkaan n. 7.20, tytöt hoitoon ja mie töihin. Töiden jälkeen n. 15-15.30 haen tytöt hoidosta ja matkataan takaisin kotiin. Tytöt on viihtyny hoidossa tosi hyvin, mielellään jäävät sinne, kaverit ja tätit on kivoja. Hoitopaikka on ihanan pieni, ryhmäperhepäiväkoti, jossa on (harvoin yhtäaikaa) maksimissaan kahdeksan lasta. Kulvittelin etukäteen tyttöjen hoidon aloituksen olevan jotakin maailmaa hurjempaa, mutta kaikki on mennyt niin luontevasti ja hienosti. Isompi tyttö ainakin tais jo itsekin kaivat hieman kavereita ja uusia ympyröitä.

 

On ollut valtavan suuri muutos hypätä kotiäidin saappasista opettajan paikalle, kolmen vuoden tauon jälkeen. Olen tykännyt uudesta vaiheesta ja uusista haasteista. Tosin työasiat on pyöriny paljon mielessä myös vapaalla, mutta se kai kuuluu asiaan näin alkuaikoina varsinkin. Kaikki hakee vielä omaa paikaansa ja muotoansa, oma opettajuus, työtavat jne. 

 

Kaamos on tosiaan voitettu, aurinko paistaa jo hurjan voimakkaasti, melkein jo lämmittääkin välillä. Keretään tyttöjen kanssa valosan kanssa kotia ja aamullakin jo valo sarastaa, kun lähdetään.

Viikon päästä on hiihtoloma ja silloin tarkoitus lentää etelään erään tärkeän ja ihanan ihmisen luokse lomailemaan, kaupunkituulia haistelemaan ja maistelemaan. Voi iiiihanaaaa on, jees.