tiistai 20. elokuuta 2013


- on onnea olla onnellinen ja tyytyväinen, kaikesta siitä, mitä on. Onni on pienissä isoissa asioissa.

- oli mukava ilta tyttöjen kanssa. Pelattiin muistipeliä. Leikin niin harvoin lasten kanssa ja silloin harvoin, kun se taoahtuu, niin tulee siitä tosi hyvä, lämmin olo.

- nukahtivat kumpikin ajoissa, kun eivät olleet hoidossa nukkuneet. Nuoremmalle tekisi kyllä hyvää. Nukahtaa muuten kotimatkalla autoon ja se on jo liian myöhään.

- naapuri tarjosi valmiin lämpimän ruuan. Mahtava juttu! Tämä äiti on enemmän kuin kiitollinen.

- uuteen työpaikkaan ja työhän aamuisin mukava mennä. Hyvä olla.


- me ollaan juuri sellainen perhe, jolta jää pullanmurut pöydälle ja kahvikupit pöytään, kun ollaan jo rientämässä ulos. Liekö se mukavuuden halua vai puhdasta laiskuutta, kun huomaan niin usein jättäväni asioita kesken..joo joo laitan sitten ihan kohta..kunhan ensin.. 
 

- tässä rakkaan edesmenneen mummoni lempituoli. Siinä Sirkka-mummo luki paljon kirjoja, käänteli sivuja, mietti maailman menoa, katsoi televisiota ja nukkui päiväunet. Isän tyhjentäessä mummolaa tiesin heti, mitä minä sieltä haluaisin.  

- Niin ihana tuoli istua, lapsilla pyöriä.

- Ja pala Rakasta mummoa asuu nyt meillä, hieman pirteämmä asussa kuin ennen.
 

- Koko kesän kannoin tuolista visiota mielessäni. Kangas tuli luokseni ja visio toteutui.

- onnea on kesken sunnuntaiulkopuuhastelun ottaa väsynyt ja kitisevä lapsi syliin. Antautua lapsen tahtiin, istahtaa hetkeksi ulkona alas ja pian huomata ihanan pienen nukahtaneen syliin (nenä räkää täynnä =)

perjantai 16. elokuuta 2013

Arjen aloituksesta

 Vielä kuivuu pyykit ulkona, mutta eivät enää niin nopeasti kuin kesällä. Saattavat roikkua monta päivääkin joskus. Ilmassa on jo syksyn ihanaa raikkautta, ihana hengittää ulkona. Aurinko paistaa vielä illallakin korkealta, mutta hämärä hieman jo yöllä tervehtii. Nautin niin vuodenaikojen vaihtuessa. 
 Näissä kuvissa kesäloman viimeisiä päiviä. Nyt on arki alkanut. Mulla työt ja tytöillä hoito. Harjoittelimme viime viikon yhdessä uudessa hoitopaikassa. Tänään aamulla jäivät hyvin, mutta iltapäivällä hakiessa olivat selvästi vähän ihmeissään ja väsyksissään. Voi toisia..mutta sellaista se on. Niin täytyy ajatella.
 Kun ajeltiin järven päälle, tavattiin matkalla vanhoja tuttuja.
Uuden alussa on innokkuuden rinnalla aina muyös pala haikeutta.