Joulu lähestyy, ihanaa ihanaa. Eilen leivottiin pipareita ensimmäisen kerran. Joulun tuloa ei stressata, ei suoriteta. Lahjat kummilapsille alkaa olla hankittuna. Ootan eniten tunnelmaa ja rauhaisaa oloa yhdessä perheen ja läheisten kanssa, tietysti suklaasta ja muista herkuista nauttien. Eilen tuli postissa kirkon ulkomaanavun uusi vuosi kalenteri jonka kuvat taas jälleen kerran pysäyttivät. Kuinka hyvin meillä on asiat, kaikkea on yllin kyllin ja vähän liikaakin kaikkea. Vähempikin riittäisi. Ehkä laitan myöhemmin teillekin tänne joitakin kuvia, ne oli niin puhuttelevia.

Isompi tyttö on otanut nyt muutamassa viikossa suuren harppauksen. On tasoittunut ihan hurjan paljon, puhe mennyt eteenpäin paljon. Kiukku vähentynyt ja leppoisa olo ja leikki lisääntynyt. Tuntuu ihan ihmeelliseltä. Syksy ollut aika taajomista tytön kanssa. On hukeaa myös huimata kuinka siskokset jo leikkivät yhdessä (erikseen). Aamuisin varsinki saattavat touhuta omassa huoneessa dublojen kanssa pitkänkin aikaa. Nytki kolina kuuluu. Taidan nyt käydä sotkujen kimppuun. Iltapäivällä ulos kolaamaan ja lakaisemaan uutta lunta, sitä riittää nyt.